Valtion liikuntaneuvosto

Lausunnot ja kannanotot

Liikuntaneuvosto antaa lausunnot liikuntajärjestöjen toiminta-avustuksista, valtionapukelpoisista liikuntajärjestöistä, liikuntapaikkarakentamiseen myönnettävistä avustuksista sekä liikuntatieteeseen myönnettävistä avustuksista ja apurahoista.

 

Tämän lisäksi liikuntaneuvoston tehtävänä on tehdä aloitteita, seurata ja ottaa kantaa liikuntaa koskeviin laajakantoisiin asioihin.


Lausunnot

11.10.2018 14.47

Lausunto valtion talousarviosta 2019

Korkeasuhdanne maailmantaloudessa jatkuu, mutta nopein kasvuvaihe on takana. Viimeaikainen talouden ja työllisuuden kasvu ovat vahvistaneet Suomen julkista taloutta. Noususuhdannetta varjostaa kuitenkin rakenteellinen työttömyys sekä erityisesti väestön ikääntyminen. Väestön vanheneminen johtaa työikäisen väestön määrän pienenemiseen sekä ennusteiden mukaan vauhdilla kasvaviin hoito- ja hoivamenoihin.

Lapsista ja nuorista vain noin kolmannes, aikuisväestöstä viidennes ja ikäihmisistä muutama prosentti liikkuu terveytensä kannalta riittävästi1. Vuonna 2017 lähes kolme neljäsosaa miehistä ja kaksi kolmasosaa naisista oli ylipainoisia ja neljännes työikäisistä voidaan luokitella lihaviksi2. Liikunnan puute ja siitä aiheutuvat väestön terveyshaitat ovat ilmeisiä. Liikunnalla on kiistaton merkitys ihmisten terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn turvaajana. Esimerkiksi noin kymmenen prosenttia suomalaisista sairastaa tyypin 2 diabetesta, josta merkittävä osa voitaisiin ehkäistä elintapamuutoksilla3. Koko väestön tasolla riittämätön liikunta aiheuttaa lisäkustannuksia terveydenhuollon suorissa kustannuksissa, tuottavuuskustannuksissa menetettyjen työpanosten osalta, ikääntyneiden kasvavia hoivakuluja, syrjäytymisen kustannuksia sekä sosiaalietuuksien lisäkustannuksia. Huhtikuussa 2018 julkaistun valtioneuvoston raportin mukaan liian vähäisen liikkumisen yhteiskunnalliset kustannukset ovat vuositasolla 3,2-7,5 miljardia euroa4. Panostuksilla ennaltaehkäisevään terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä.

 

Valtion liikuntaneuvoston liikuntalaissa (390/2015) määriteltynä tehtävänä on käsitellä liikunnan kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita ja erityisesti arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella, tehdä aloitteita ja esityksiä liikunnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja toimialansa liikuntamäärärahojen käytöstä. Valtioneuvoston asetuksessa (550/2015) määriteltynä tehtävänä on antaa lausunto valtion talousarvioon otettavista liikuntamäärärahoista.

Valtion liikuntaneuvosto nostaa esiin:

 

1)     Valtion liikuntatoimen budjetti 2019 – budjettivaroista tulisi kohdentaa 3 M€ Liikkuva varhaiskasvatus -pilottiin

Valtion liikuntabudjetti koostuu lähes kokonaan rahoituskehyksen ulkopuolisista veikkausvoittovaroista. Liikuntabudjetti vuodelle 2019 vastaa tasoltaan vuoden 2018 tasoa. Muutokset yksittäisissä määrärahariveissä ovat pääosin marginaalisia. Suurin muutos rahoituksessa on kolmivuotisen Liikkuva Koulu -ohjelman kärkihankerahoituksen (7 M€/vuosi) päättyminen. Liikuntaneuvosto pitää tärkeänä, että kärkihankerahoituksen päätyttyä huolehditaan peruskouluissa alulle saatettujen liikunnallistamistoimien jatkuvuudesta. Vuodelle 2019 valtion budjettivaroista osoitetaan 2,8 M€ toiselle asteelle suunnattuihin Liikkuva opiskelu -toimenpiteisiin käytettäväksi. Liikkumisen edistämiseen on välttämätöntä osoittaa veikkausvoittovarojen lisäksi määrärahoja valtion budjettivaroista.  

Liikuntatottumukset alkavat vakiintua jo kolmen ikävuoden jälkeen, mikä tukee toimenpiteiden kohdistamista alle kouluikäisten liikkumisen edistämiseen. Liikkuva koulu -ohjelman toimintamallin mukaisesti tulisi käynnistää Liikkuva varhaiskasvatus -ohjelman pilotti, johon tulisi kohdistaa 3 M€ vuodelle 2019. Pilottivaiheen avulla voidaan luoda seuraaville vuosille edellytykset varhaiskasvatuksen liikunnallistamistoimenpiteiden ulottamiseksi kaikkiin maamme varhaiskasvatusyksiköihin.

 

Eriarvoistumiskehitys on huolestuttavaa myös liikunnassa. Arviolta viisitoista prosenttia eli 800 000 suomalaista tarvitsisi erityistä tukea liikkumiseen ja liikunnan harrastamiseen5. Tukea eri syistä tarvitsevat henkilöt liikkuvat ja harrastavat liikuntaa muuta väestöä vähemmän ja hyvinvointia uhkaavat tekijät näyttävät kasautuvan usein samoille henkilöille. Toimenpiteitä tulisikin julkisessa liikuntahallinnossa lisätä kohderyhmille, joissa edellytykset oman hyvinvoinnin edistämiseen ovat heikoimmat ja joiden tukeminen tuottaa suurimmat yhteiskunnalliset hyödyt.

 

Liikuntapaikkarakentamisessa ja peruskorjauksissa on maassamme suuria tarpeita.  Kokonaisuudessaan valtion ja kuntien tulisi käyttää arviolta 400 miljoonaa euroa6 vuosittain liikuntapaikkojen peruskorjaamiseen nykyisten olosuhteiden säilyttämiseksi – toteutuma on tällä hetkellä noin 100 miljoonaa euroa. Lisäksi etenkin kasvukeskuksissa on suuri pula suosiotaan kasvattaneiden palloilulajien sekä vesiliikunnan olosuhteista. Vuoden 2019 talousarviossa liikuntapaikkarakentamisen tuki on edelliseen vuoteen verrattuna laskeva. Tämä selittyy Helsingin Olympiastadionin perusparannushankkeeseen kohdennetun rahoituserän pienemisellä. Liikuntaneuvosto pitää välttämättömänä, että perusliikuntapaikkojen, kuten uima‐ ja liikuntahallien sekä lähiliikuntapaikkojen avustamisen taso kyetään jatkossakin säilyttämään tai pikemminkin korottamaan, sillä erityisesti vaikeassa kuntatalouden tilanteessa valtionavustuksilla on merkitystä hankkeiden etenemisessä kunnallisessa päätöksenteossa. 

 

Liikuntaneuvosto nostaa esiin, että liikuntamäärärahojen suuruus ei kokonaisuudessaan ratkaise, vaan lisäksi tulee pohtia sitä, kohdistetaanko resurssit vaikuttavimpiin kohteisiin. Liikuntaneuvosto pitää ensiarvoisen tärkeänä valtionavustusprosessin kokonaisvaltaista uudistamista, avustuskäsittelyn digitalisointia sekä sirpaleisen hankeavustamisen vähentämistä. Avustuskäsittelyn yhdenmukaistaminen digitalisoinnilla on välttämätöntä niin avustusprosessin toteutuksen kuin vaikuttavuusarvioinnin kehittämiseksi. Nykyisellään avustusten vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointia ei tehdä riittävällä tasolla osittain siksi, että seurantavälineet ovat riittämättömät.

 

2)      Liikkumisen lisäämiseksi tulee kasvattaa poikkihallinnollista resursointia.

Väestön riittämätöntä fyysistä aktiivisuutta ei ratkaista tarkastelemalla valtion talousarviota vain liikuntatoimen osalta. Mikäli liikkumattomuuteen ja siitä seuraaviin haasteisiin halutaan vaikuttaa aidosti, on välttämätöntä, että kaikki hallinnonalat toimivat asiassa johdonmukaisesti. Nykyisellään liikunnan lisäämisen toimenpiteet ja resursointi ovat jääneet liialti liikuntatoimen vastuulle sekä valtiolla että kunnissa. Julkisen talouden suunnittelussa olisi tärkeää ottaa kokonaisvaltaisempi, sektorirajat ylittävä ote liikkumisen lisäämiseksi.

 

Valtion talousarviossa voidaan tunnistaa kymmeniä määräraharivejä, joilla on merkitystä fyysisen aktiivisuuden, liikunnan ja urheilun edistämisessä. Ne liittyvät esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden yhteydessä annettavaan liikuntaneuvontaan, neuvolatoimintaan, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon, vanhuspalveluihin, vammaispalveluihin, työhyvinvoinnin sekä työssä jaksamisen tukemiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla vaikutetaan varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, toisen asteen ja korkeakoulujen käytäntöihin, aamu- ja iltapäivätoimintaan, kerhotoimintaan, opetuksen tuntijakoihin sekä oppilaitosten fyysisiin olosuhteisiin. Fyysinen kunto on tärkeää Puolustusvoiminen näkökulmasta. Valtiovarainministeriön verotuslinjaukset ja kuntien ohjaaminen vaikuttavat keskeisesti väestön hyvinvointi- ja terveyskäyttäytymiseen. Liikenne- ja viestintäministeriö tukee kävelyn ja pyöräilyn edistämistä osana liikennejärjestelmän ylläpitoa ja kehittämistä. Ulkoilun ja luonnon virkistyskäytön edistäminen ja jokamiehenoikeudet ovat suomalaisille arvokkaita ja samalla tärkeitä tekijöitä liikkumisen tukemisen näkökulmasta.

 

Haasteena on se, että jokaisella hallinnonalalla on omat valtionosuus- ja valtionavustuskäytäntönsä, hallinnolliset menettelynsä, aikataulunsa ja linjauksensa. Väestön fyysisen kokonaisaktiivisuuden lisääminen edellyttäisi nykyisen siilomaisen hallintomallin sijaan hallinnonalarajat ja -resurssit ylittävää, velvoittavaa ja sitouttavaa toimintatapaa. Liikuntavaikutusten arviointi tuli ottaa läpileikkaavaksi osaksi koko julkishallintoa.

 

3)      Kuntien valtionohjausta on selkeytettävä.

Kunnat luovat liikuntalain mukaisesti edellytyksiä kaikkien väestöryhmien liikunnalle ja seuratoiminnalle paikallisesti ja alueellisesti. Kuntien merkitys korostuu erityisesti ikäihmisten, erityisryhmien, työttömien sekä lasten ja nuorten liikunnassa, kuten myös liikuntapaikkojen rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Kuntakohtaiset vaihtelut liikunnan edistämisessä ovat huomattavia, mikä vaarantaa liikunnan yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen saavutettavuuden.

Valtionohjauksen hajanaisuus konkretisoituu, kun liikkumisen ja huippu-urheilun edistämistä ajatellaan kuntien toiminnan näkökulmasta. Varhaiskasvatuksessa ja peruskouluissa tapahtuva liikkuminen, liikunnanopetus ja liikuntakasvatus, kävely- ja pyöräteiden rakentaminen ja kunnostaminen, liikuntapaikkojen rakentaminen, kunnostaminen ja varustelu, ulkoilun edistäminen, yhdyskuntasuunnittelu, kaavoitus, liikuntaseurojen avustaminen, urheilupainotteinen lukio- tai ammattioppilaitostoiminta, lähiliikuntapaikkojen rakentaminen ja liikuntapalveluiden kehittäminen tapahtuvat eri ohjauskeinojen muodossa.

 

Valtion liikuntaneuvosto tukee Harkimon työryhmän (2017) tekemää esitystä kuntien valtionosuusjärjestelmän kokonaisvaltaisesta uudistamisesta opetus- ja kulttuuriministeriön, valtiovarainministeriön ja valtion liikuntaneuvoston johdolla. Valtion rahoituksen tulisi kannustaa kuntia tekemään aktiivista liikuntatoimintaa ja palkita kuntia saavutetuista tuloksista. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamistyölle asetettuja tavoitteita terveyserojen kaventamisesta ja sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeen vähentämisestä ei ole realistista saavuttaa ilman merkittävää lisäresursointia terveyden edistämistyöhön ja ennaltaehkäisevään toimintaan.

 

4)      Huippu-urheilujärjestelmän kriittiset menestystekijät on saatava kuntoon.

Valtion liikuntaneuvoston vuonna 2017 teettämässä arvioinnissa suomaisen huippu-urheilun tilasta keskeisten haasteiden todettiin kiteytyvän strategiseen johtamiseen. Arvioinnissa nostettiin esiin huippu-urheilun kehityskohteina seuraavat asiat: 1) huippu-urheilulle laaditaan moderni, tietoon perustuva ja huippu-urheilun vaikutukset laaja-alaisesti tunnistava yhteiskunnallinen perustelu, 2) kansallisia vastuita, työnjakoa ja tavoitteita edelleen kirkastetaan, 3) johtamista, arviointia ja seurantaa tuetaan tiedolla johtamista määrätietoisesti kehittämällä, 4) huippu-urheilun kokonaisresursointia vahvistetaan ennen kaikkea yksityisen rahoituksen osuutta kasvattamalla, mutta myös poikkihallinnollisella yhteistoiminnalla, 5) huippu-urheilijoiden toimeentuloa tulee määrätietoisesti kehittää. Huippu-urheilun yhteiskunnallinen perustelu valmistui alkukesällä 2018 ja myös kokonaisuudessaan voidaan todeta arvioinnissa esiin nostettujen teemojen kehittämisen alkaneen. Kehityskohteet vaativat edelleen pitkäjänteistä työtä ja seurantaa.

 

Huippu-urheilun edellytysten vahvistamiseksi valtio varautuu tulevina vuosina pääomittamaan perustettavaa olympiarahastoa siirtämällä sille valtion omistamaa osakevarallisuutta enintään 20 miljoonalla eurolla. Järjestelyllä on tarkoitus saada yksityistä rahoitusta lisää huippu-urheilulle, sillä valtion pääomitus on määrä tehdä samassa suhteessa yksityisen pääoman kanssa. Rahaston tuottoa on tarkoitus käyttää urheilijan polun tukemiseen, kuten päivittäisharjoittelun toimintaympäristöjen kehittämiseen sekä urheilijoiden sosioekonomisen aseman parantamiseen. Valtion liikuntaneuvosto pitää olympiarahaston perustamista myönteisenä asiana huippu-urheilun rahoituksen kehittämisen näkökulmasta.

 

 


 

 

Tapio Korjus                                                         Minttu Korsberg
puheenjohtaja                                                      pääsihteeri                                   

valtion liikuntaneuvosto                                      valtion liikuntaneuvosto



 

 

 

 

 

 

 

 

1 Husu, Pauliina; Sievänen, Harri; Tokola, Kari; Suni, Jaana; Vähä-Ypyä, Henri; Mänttäri, Ari; Vasankari, Tommi. Suomalaisten objektiivisesti mitattu fyysinen aktiivisuus, paikallaanolo ja fyysinen kunto.  https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161012

2 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Lihavuuden yleisyys Suomessa. https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kansallinen-lihavuusohjelma-20122015/lihavuus-lukuina/lihavuuden-yleisyys-suomessa

3 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Diabeteksen yleisyys. https://www.thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes/diabeteksen-yleisyys

4 Vasankari, Tommi; Kolu, Päivi (toim.). Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan

julkaisusarja 31/2018.  https://tietokayttoon.fi/julkaisu?pubid=25902
5 Pyykkönen, Teijo; Rikala, Saku. Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä. http://liikuntaneuvosto.fi/julkaisut/valtion_liikuntaneuvoston_julkaisusarja/arkisto/toimintarajoitteisten_liikunnan_ja_urheilun_edistamisessa_korostuu_koko_valtionhallinnon_toiminta.887.news

6 Liikuntapaikkojen peruskorjaustarve. Nissinen Kari. VTT.  2014

 

 

 


Lausunto pdf:nä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


Palaa otsikoihin



Tulosta
Blogissa

14.3.2016 7.20Valtion liikuntaneuvoston puheenjohtaja Tapio Korjuksen katsaus

Valtion liikuntaneuvoston toimikausi starttasi tasan puoli vuotta sitten. Tähän aikaan on mahtunut paljon työtä. Liikuntaneuvostolla on pitkä historiansa. Tapoja, joilla olemme tottuneet tekemään, näkemään ja kokemaan, haastetaan kuitenkin urakalla.

Lue lisää | 0 Kommenttia


Ajankohtaista

Lausunto: Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi ylimääräisistä urheilijaeläkkeistä annetun lain muuttamiseksi

Valtion liikuntaneuvosto pitää tärkeänä urheilijaeläkejärjestelmän tarkoitusta toimia taloudellisena turvana niistä vuosista, jolloin eläkekertymä ns. normaalista työstä on jäänyt kertymättä. Eläke on tarkoitettu myönnettäväksi niille entisille menestyneille urheilijoille, joiden kertynyt eläke on kovin alhainen. Liikuntaneuvosto pitää kannatettavana, että lakimuutoksella urheilijaeläkkeiden määrä ja taso yhdenmukaistettaisiin taitelijaeläkkeiden kanssa. Liikuntaneuvosto myös kannattaa, että laista poistetaan kirjaus urheilijaeläkkeiden rahoittamisesta veikkaus- ja raha-arpajaisten voittovaroista.

Lue lisää

12.10.2018 Lausunto Kunnossa kaiken ikää -ohjelman arvioinnista

Valtion liikuntaneuvosto (VLN) arvioi lakisääteisenä tehtävänään valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikuntaan liittyen. Arvioinneissa puntaroidaan valtion määrärahojen sekä säädös- ja informaatio-ohjauksen merkitystä liikunnan ja huippu-urheilun edistämisessä. Toimikausittaisen kokonaisarvioinnin lisäksi liikuntaneuvosto toteuttaa yksityiskohtaisempia arviointeja liikuntakulttuurin keskeisimmiltä osa-alueilta.

Lue lisää

11.10.2018 Lausunto valtion talousarviosta 2019

Korkeasuhdanne maailmantaloudessa jatkuu, mutta nopein kasvuvaihe on takana. Viimeaikainen talouden ja työllisuuden kasvu ovat vahvistaneet Suomen julkista taloutta. Noususuhdannetta varjostaa kuitenkin rakenteellinen työttömyys sekä erityisesti väestön ikääntyminen. Väestön vanheneminen johtaa työikäisen väestön määrän pienenemiseen sekä ennusteiden mukaan vauhdilla kasvaviin hoito- ja hoivamenoihin.

Lue lisää