Erja Rappe: Liikkeellä valoa vanhuuteen! (VLN:n blogisarja)

Mistä ja miten puhumme, kun puhumme liikkumisesta, liikunnasta tai urheilusta? Miten liikkuminen, liikunta ja urheilu kiinnittyvät yhteiskunnan muihin osa-alueisiin? Mitä haasteita suomalainen liikuntapolitiikka kohtaa nyt ja tulevaisuudessa?

Valtion liikuntaneuvoston blogikirjoitusten sarjassa liikuntaneuvoston ja sen jaostojen jäsenet pohtivat liikkumista, liikuntaa, urheilua yhteiskunnan osana. Blogisarjan kahdeksannesta kirjoituksesta vastaa liikuntaneuvoston jäsen, vanhempi tutkija Erja Rappe.

Kevätpäiväntasaus riemastuttaa joka vuosi – taas selvittiin pimeästä vuodenajasta valoon! Iloa tarvitaan varsinkin nyt maailmantilanteen ollessa ennustamaton ja pelottava. Vaalikevään myötä myös vanhusten hoivapalveluiden ongelmat ovat nousseet lähes päivittäin mediassa esille. Syyllisiä hoitajapulaan ja palveluiden riittämättömyyteen on etsitty niin hallituksen kuin hyvinvointialueiden säästöistä. Väestön ikääntymisestä on tullut talouskasvun hidastaja ja tuottavuuden tulppa. Pimeneekö tulevaisuushorisontti sitä synkemmäksi, mitä enemmän vuosia meistä kukin saa kerrytettyä?

Onneksi ongelmiin yleensä löytyy myös ratkaisuja, joskus niin ilmiselviä ettei niitä hoksata. Liikkumisen ja liikunnan terveys- ja hyvinvointivaikutukset ovat tuttuja valtaosalle – kuultuja niin monesti, ettei niillä ole uutisarvoa.

Liikkumisesta löytyy ratkaisuja myös ikääntymisen ja väestön vanhenemisen mukanaan tuomiin haasteisiin. Fyysisen aktiivisuuden hyödyistä ikääntyneiden toimintakyvylle, omatoimiselle asumiselle ja sairauksien riskin pienenemiselle on vankkaa tutkimusnäyttöä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan ikääntyneet eivät kuitenkaan liiku tarpeeksi; 75 vuotta täyttäneistä vain joka kolmas mies ja joka neljäs nainen liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikkumiskyvyn heikkeneminen on usein syynä kotihoidon palvelujen tarpeelle ja ympärivuorokautiselle palveluasumiselle.

Liikkumisen väheneminen lisää myös kaatumisriskiä. Kaatumiset ovat yhdessä putoamisten kanssa tavallisin syy iäkkäiden vuodeosastohoitoon ja tapaturmaisiin kuolemiin. Tutkimusten perusteella monipuolisella liikkumisella ja liikuntaharjoittelulla voitaisiin ehkäistä jopa kolmannes iäkkäiden kaatumisista ja puolet kaatumismurtumista. Tämä näkyy myös käytännössä. Ikäinstituutin Voimaa vanhuuteen -terveysliikuntaohjelmassa ryhmäliikuntaan osallistuneista yli 80-vuotiaista oli kaatunut 33 % viimeisen vuoden aikana, kun vastaavan ikäisistä yleensä vuoden aikana kaatuu joka toinen.

Samalla kun fyysinen aktiivisuus lisää tarmokkuutta ja pitää kuntoa yllä, se on myös yksi parhaimpia keinoja ikääntyneiden mielen hyvinvoinnin edistämiseen. Ikääntyneiden itsensä mielestä ryhmäliikunnan tärkeimmät koetut hyödyt ovat mielialan kohoaminen ja vuorovaikutuksen lisääntyminen toisten kanssa.

Liikkuminen ei menetä merkitystään, vaikka olisi sairauksia ja liikkumiseen tarvittaisiin apua, vaan silloin sen tärkeys vain kasvaa. Liikkumisesta on hyötyä erityisesti toimintakyvyltään heikentyneille, muistisairaille ja masentuneille iäkkäille.

Valitettavasti vanhuspalveluissa liikkumisen edistäminen ei vielä ole valtavirtaa. Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen selvityksen mukaan ikääntyneiden asumispalveluissa ulkoilu ei toteudu riittävästi (Karppanen ym. 2025). Vuoden 2022 RAI-arvioiden mukaan kotihoidon asiakkaista noin puolet kävi ulkona kolmen vuorokauden ajanjaksona ja yli kolmannes ei poistunut asunnostaan viikon aikana. Ei voi olla pohtimatta niiden kotona asuvien vanhuksien määrää, jotka eivät käy koskaan asuntonsa ulkopuolella, onko heitä ja kuinka paljon? Ympärivuorokautisen palveluasumisen asiakkaista kolmen vuorokauden ajanjaksona ulkoili neljännes. Ulkoilu ei ole myöskään ympärivuotista vaan painottuu kesäaikaan. Ajattele, miltä tuntuisi, jos olisit puolet vuodesta pelkästään sisätiloissa.

Ikääntyneiden liikkumisen ja liikunnan edistämiseen ollaan vähitellen heräämässä laajemmin, arvatenkin osittain vanhustenhuollon kustannuspaineiden vuoksi. Se, että ikääntyneitä kehotetaan liikkumaan enemmän ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan liikkumiseen motivoivia olosuhteita.

Ikääntyneistä yhdeksän kymmenestä asuu omissa kodeissaan tavallisilla asuinalueilla. Ikäystävällisten asuinalueiden kehittämisessä turvalliset ja viihtyisät liikkumisympäristöt ovat keskiössä, jotta arki sujuu silloinkin, kun toimintakyky on heikentynyt. Kun lähiliikuntapaikoissa on ikääntyneille sopivia laitteita ja tarjolla opastusta niiden käyttöön, kynnys liikuntaharjoitteluun madaltuu.

Järjestöt ovat tehneet pitkään kuntien kanssa yhteistyötä ikääntyneiden liikunnan edistämisessä, mutta hyvinvointialueuudistus sekoitti totuttuja kuvioita ja uudet rakenteet eivät ole vielä vakiintuneet. On tärkeää, että hyvinvointialueiden strategiat tunnistavat sekä tukevat järjestöjen ja kuntien yhdessä luomia toimintatapoja, jotta paikalliset, toimivat käytännöt voivat jatkua.

TEAviisarin mukaan vuonna 2024 ikääntyneiden liikunta-aktiivisuus oli yhdeksällä hyvinvointialueella hyvä, muilla alueilla olisi parannettavaa. Toimenpiteitä ikääntyneiden liikkumisen tueksi tarvitaan erityisesti yksin kotona asuville ikääntyneille ja kotihoidon asiakkaille. Omaiset ja läheiset yhdessä vapaaehtoisten kanssa ovat monen ikäihmisen ulkoilun ja liikunnan harrastamisen turvaajia. Jotta liikkuminen toteutuisi säännöllisesti ja riittävän usein, tarvitaan lisäksi tukirakenteita liikkumisen olosuhteiden kehittämiseen ja toiminnan koordinaatiota.

Toimenpiteitä kannattaa myös tehdä. Haluaisin uskoa, että Helsingin kaupungin kotihoidon ja yhteisöllisen asumisen asiakkaiden 7 % tyytyväisyyden nousuun ulkoilumahdollisuuksissa vuodesta 2022 vuoteen 2024, on vaikuttanut kaupungin suunnitelmallinen työ ikääntyneiden liikunnan edistämiseksi.

Toivoa siis on eikä pimeyden tarvitse laskeutua ikääntymisen ylle, kun sytytämme liikunnan kipinöitä eri puolilla. Päättäjät eduskunnassa, kunnissa ja hyvinvointialueilla, teillä on vastuu luoda polkuja, joita pitkin liikunnan soihdunkantajat ja kipinämikot voivat kulkea vanhuutta valaisemassa.

Erja Rappe
vanhempi tutkija Ikäinstituutissa
valtion liikuntaneuvoston jäsen
valtion liikuntaneuvoston tutkimus- ja arviointijaoston puheenjohtaja

Lue myös VLN:n blogisarjan muut kirjoitukset:

Timo Heinonen – Suomesta maailman liikkuvin kansa
Henrika Backlund – Liikunnalla ei ole tulevaisuutta ilman arvostusta
Pasi Kivisaari – Liikutaan
Tiina Elo – Liikunnan Käypä hoito -suositukset tulee palauttaa käyttöön viipymättä
Miina-Anniina Heiskanen – Neljä ratkaisua liikkumisen edistämiseksi EU:ssa
Petri Tapio – Oodi liikunnan ilolle
Timo Heinonen – Move! tulosten hyödyntäminen – yhteinen prosessi