Marika Uusi-Illikainen: Liikunta ja liikkuminen sosiaalipoliittisina kysymyksinä

Mistä ja miten puhumme, kun puhumme liikkumisesta, liikunnasta tai urheilusta? Miten liikkuminen, liikunta ja urheilu kiinnittyvät yhteiskunnan muihin osa-alueisiin? Mitä haasteita suomalainen liikuntapolitiikka kohtaa nyt ja tulevaisuudessa?

Valtion liikuntaneuvoston blogikirjoitusten sarjassa liikuntaneuvoston ja sen jaostojen jäsenet pohtivat liikkumista, liikuntaa, urheilua yhteiskunnan osana. Blogisarjan seuraavasta kirjoituksesta vastaa liikuntaneuvoston varajäsen Marika Uusi-Illikainen.

Tässä blogitekstissä tarkastelen, miten liikunta kytkeytyy sosiaalipolitiikkaan, sekä miten liikunta- ja sosiaalipoliittisilla ratkaisuilla vastataan taloudelliseen eriarvoisuuteen ihmisten liikkumisessa ja liikunnan harrastamisessa.

Tutkimusten mukaan liikkumisella ja liikunnalla on vahva yhteys terveyteen, toimintakykyyn sekä psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Liikunnan merkitys hyvinvoinnille on kiistaton, mutta sen saavutettavuus ei jakaudu tasaisesti. Lisäksi niillä ihmisillä, joilla hyvinvoinnin kuormitus on suurinta, on myös liikkumisen mahdollisuudet heikoimmat. Liikunta ja liikkuminen asettuvatkin siis vahvasti sosiaalipoliittisten kysymysten keskiöön.

Suomessa liikkumattomuus jakautuu jyrkästi sosioekonomisen aseman mukaan. Tutkimusten mukaan vähäinen liikkuminen ja matala fyysinen aktiivisuus kasaantuvat pienituloisille ja vähän koulutetuille, eikä kehityssuunta ole olennaisesti muuttunut vuosikymmenien aikana. Taloudelliset resurssit, asumisolosuhteet, jaksaminen ja arjen kuormitus määrittävät pitkälti sitä, kenellä on tosiasiallinen mahdollisuus liikkua. Kun arki on selviytymistä ja taloudellinen liikkumavara pieni, liikunta näyttäytyy mahdollisuutena, jonka reunaehdot määräytyvät toimeentulosta, ajasta, ympäristöstä ja palvelujen saavutettavuudesta.

Katse rakenteisiin sekä kohdennettuihin ja pitkäjänteisiin toimiin

Liikkumisessa ja fyysisessä toimintakyvyssä on tapahtunut viime vuosina selkeää polarisaatiota. Väestöryhmien ja alueiden väliset erot ovat kasvaneet. Valtion liikuntaneuvoston tuoreet tilasto- ja ennustekatsaukset osoittavat, että erot liikkumisessa ja toimintakyvyssä eivät ole satunnaisia, vaan ne myös kasaantuvat samoihin väestöryhmiin.

Tämä siirtää tarkastelun yksilön valinnoista rakenteisiin: jos erot kasvavat järjestelmällisesti tietyissä ryhmissä ja ympäristöissä, on ratkaisujen oltava rakenteellisia ja kohdennettuja. Liikkumisen edistämiseen tarvitaankin rakenteellisia sekä aiempaa tehokkaampia ja kohdennetumpia keinoja erityisesti alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä ja maaseudulla asuvien keskuudessa.

Liikuntaneuvoston tilasto- ja ennustekatsauksen demografia-osion mukaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus väestöstä on kasvanut, ja erityisesti nuorten aikuisten asema on heikentynyt. Taloudellisen epävarmuuden kasautuessa myös liikkumisen esteet yleistyvät. Pienituloisuus heijastuu konkreettisesti harrastusmaksuihin, varusteisiin, liikkumiskustannuksiin ja siihen, millaisia valintoja arjessa on mahdollista tehdä.

Taloudellisen eriarvoisuuden vaikutukset näkyvät erityisen selvästi lasten ja nuorten liikunnassa. Tuore tutkimus osoittaa, että perheen taloudellinen asema toimii suorana resurssipohjana lasten liikuntamahdollisuuksille. Hyväosaisissa perheissä lapset pääsevät monipuolisiin harrastuksiin, kun taas pienituloisten perheiden lasten mahdollisuudet rajautuvat matalan kynnyksen toimintaan tai jäävät kokonaan toteutumatta. Näin liikuntakulttuuri eriytyy jo varhain, ja eriarvoisuus siirtyy sukupolvelta toiselle.

Toimeentulovaikeudet kasaantuvat erityisesti yksinasuville ja yhden huoltajan perheille. Pitkittynyt pienituloisuus kaventaa monilapsisten ja yhden aikuisen perheiden mahdollisuuksia tukea lasten liikkumista. Tässä arjen todellisuudessa on vaikea perustella politiikkaa, joka olettaa liikkumisen olevan kaikille yhdenvertaisesti saavutettavissa ilman tukea.

Kunnissa, hyvinvointialueilla ja järjestöissä tehdään paljon arvokasta työtä, mutta paikalliset ratkaisut jäävät usein lyhytkestoisiksi. Seurojen tukimallit ja maksuttomat harrastusmahdollisuudet osoittavat, että eriarvoisuutta voidaan vähentää, mutta yhdenvertaisuus ei voi olla riippuvainen asuinpaikasta tai yksittäisten toimijoiden resursseista. Tarvitaan pysyviä, valtakunnallisesti ohjattuja rakenteita.

Kohtaanto-ongelma ja politiikkavaje

Liikuntalain tavoitteet ovat kunnianhimoisia: lain mukaan liikunnan avulla tulee edistää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä vähentää liikunnan eriarvoisuutta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden pohjalta. Tästä huolimatta tavoitteet ja rahoitus eivät kohtaa. 

Rahoituksen kohdentuminen konkretisoi tämän ristiriidan. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tuore tarkastus tuo esiin valtion liikuntamäärärahojen kohdentuvan edelleen vahvimmin yleisavustuksina ja valtionosuuksina järjestöille, kunnille ja liikunnan koulutuskeskuksille sekä kilpa- ja huippu-urheilun rakenteisiin. Kohdennettua tukea ei ole järjestelmällisesti ohjattu pienituloisten ja työttömien aktivointiin.

Vähän liikkuvien aktivointia on toteutettu puolestaan pääsääntöisesti ohjelmamuotoisesti (esim. Liikkuvat kokonaisuus ja Suomi liikkeelle -ohjelma) ja hankemuotoisilla erityisavustuksilla. VTV:n tarkastusraportin mukaan teeman edistäminen ei ole ollut pysyvä osa suurimpien määrärahojen ohjausrakenteita, mikä on heikentänyt edellytyksiä tavoitteiden pitkäjänteiselle edistämiselle.

Samanaikaisesti Liikuntaneuvoston tilasto- ja ennustekatsauksissa todetaan, että yksinhuoltajien, toimeentulotuen saajien ja nuorten aikuisten liikunta-aktiivisuus on selvästi väestön keskiarvoa alhaisempaa. Kun sekä tarve, että tilastollinen näyttö kohdentuvat tiettyihin ryhmiin, mutta rahoitus ei seuraa mukana, syntyy tästä politiikkavaje.

Kysymys taloudellisesti oikeudenmukaisemmasta liikunta- ja sosiaalipolitiikasta palautuu yhteiskunnalliseen priorisointiin. Kyse on siitä, mihin julkisen vallan resurssit kohdistuvat, ja millä mekanismeilla yhdenvertaisuutta tosiasiallisesti edistetään. Esimerkiksi käynnissä oleva sosiaaliturvan kokonaisuudistus tarjoaa merkittävän mahdollisuuden tarkastella, miten pienituloisten liikkumista voidaan tukea aiempaa pitkäjänteisemmin ja rakenteellisemmin.

Päätöksenteon tueksi tarvitaan kuitenkin lisää tietoa pienituloisten arjen liikkumisesta ja niistä tekijöistä, jotka joko mahdollistavat tai estävät liikkumisen osana jokapäiväistä elämää. Liikuntaneuvoston tilasto- ja ennustekatsauksen tietojen perusteella näyttäytyy selvänä, että ilman kohdennettuja toimia osa väestöstä jää liikkumista edistävien rakenteiden ulkopuolelle.

Liikunnan harrastamisen ja liikkumisen yhdenvertaisuus ei synny yksittäisillä hankkeilla tai määräaikaisilla kokeiluilla. Se rakentuu pitkäjänteisellä sosiaaliturvapolitiikalla, riittävällä ja oikein kohdennetulla rahoituksella sekä kansallisesti johdonmukaisella liikuntapoliittisella strategiatyöllä, joka tunnistaa ihmisten erilaiset elämäntilanteet ja toimintakyvyn edellytykset. Erityisesti tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että liikunnan perusrahoituksen ohjausrakenteita uudistetaan tukemaan paremmin yhteiskunnallisia vaikuttavuustavoitteita.

Tämä ajattelu kytkeytyy laajemmin siihen, millaiselle toimintakyvylle tulevaisuuden Suomea rakennetaan. Toimintakykyinen Suomi -huippukokouksessa 14.1.2026 julkaistussa parlamentaarisessa julkaisussa linjattiin eduskuntapuolueiden yhteinen näkemys siitä, että: “Fyysinen toimintakyky on huomioitava osana politiikantekoa poikkihallinnollisesti, ja eri toimialojen tulee entistä selkeämmin tunnistaa ne moninaiset tekijät, jotka vaikuttavat sen rakentumiseen ja vahvistamiseen. Suomi tarvitsee yhteisen, kansallisen toimintakykyohjelman, joka tarjoaa yhtenäisen perustan ja suuntaviivat tämän työn pitkäjänteiselle toteuttamiselle. Tämän työn tueksi käynnistetään parlamentaarisen seurantaryhmän työ.”

Tähän työhön tarvitaan meitä kaikkia!

Marika Uusi-Illikainen
valtion liikuntaneuvoston varajäsen

Lähteet ja lisälukemista:

• Liikkumisen, liikunnan ja urheilun tilasto- ja ennustekatsaus, Demografia, elinolot, ajankäyttö sekä arvot ja asenteet. Valtion liikuntaneuvosto. Viitattu 26.1.2025. Valtion liikuntaneuvoston verkkosivut.
• Parlamentaarinen julkilausuma asettaa tavoitteen fyysiselle toimintakyvylle tulevaisuudessa. Viitattu 26.1.2026. UKK-instituutin verkkosivut.
• Tulevaisuuden Suomi rakentuu vahvemmalle toimintakyvylle. Suomen eduskuntapuolueiden parlamentaarinen sopimus. Suomen Olympiakomitean verkkosivut.
• Valtion liikuntatoimi. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukset 18/2025. Valtiontalouden tarkastusviraston verkkosivut.