Ilmastokriisi koskee myös liikuntaa ja urheilua

Mistä ja miten puhumme, kun puhumme liikkumisesta, liikunnasta tai urheilusta? Miten liikkuminen, liikunta ja urheilu kiinnittyvät yhteiskunnan muihin osa-alueisiin? Mitä haasteita suomalainen liikuntapolitiikka kohtaa nyt ja tulevaisuudessa?

Valtion liikuntaneuvoston blogikirjoitusten sarjassa liikuntaneuvoston ja sen jaostojen jäsenet pohtivat liikkumista, liikuntaa, urheilua yhteiskunnan osana. Blogisarjan seuraavasta kirjoituksesta vastaa liikuntaneuvoston jäsen, kansanedustaja Tiina Elo.

Ilmastokriisin seuraukset koskevat suomalaista yhteiskuntaa laaja-alaisesti, eivätkä liikunta ja urheilu ole poikkeuksia. Vuoden keskilämpötila on Suomessa noussut viimeisen 40 vuoden aikana 0,2–0,4 astetta vuosikymmenessä. Talvet lämpenevät keskimäärin kesiä enemmän, lumipeitteinen aika lyhenee ja sään ääri-ilmiöt voimistuvat.

Vaikka useita keikahduspisteitä on ylitetty, meidän on ihmiskuntana vielä mahdollista torjua ilmastokriisin pahimpia seurauksia. Se edellyttää kuitenkin määrätietoisia toimia ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen kasvattamiseksi. Ja samaan aikaan on viisautta ennakoida ja varautua sopeuttamalla toimintaamme ilmaston lämpenemisen vääjäämättömiin vaikutuksiin. Tämä koskee myös liikuntaa ja urheilua.

Liikunnalla ja urheilulla on potentiaalia toimia kunnianhimoisten ilmastotoimien suunnannäyttäjänä. Kestävään liikkumiseen ohjaavalla liikuntapolitiikalla voidaan vaikuttaa päästöihin, kulutustottumuksiin ja arjen valintoihin, ja näin tukea koko yhteiskunnan kestävyysmurrosta. Kansainvälinen talviurheilijoiden ja talvilajeja harrastavien kansainvälinen Protect our winters -ilmastoliike osoittaa, että lumisia talvia ollaan urheilijoiden ja aktiiviliikkujien parissa valmiita puolustamaan myös kansalaisaktivismin keinoin.

Liikkumisen ilmastovaikutukset syntyvät sekä yksilöiden valinnoista että niitä ohjaavista rakenteista. Yhdyskuntarakenne, kestävän liikkumisen edellytykset, koulumatkojen turvallisuus, liikuntapaikkojen sijainti ja seurojen toimintamallit määrittävät, millaisia valintoja ihmisillä on mahdollisuus arjessaan tehdä.

Kun edistämme kävelyä ja pyöräilyä, rakennamme lähiliikuntapaikkoja ja tuemme vähäpäästöisiä tapahtumamalleja, teemme samanaikaisesti hyvää ympäristölle ja terveydelle. Arki- ja hyötyliikunnan lisääminen on yksi vaikuttavimmista keinoista yhdistää kansanterveyden edistäminen ja ilmastopäästöjen vähentäminen.

Myös harrastus- ja kilpailumatkustamisella on merkitystä. Kun suositaan lihasvoimin liikkumista ja joukkoliikennettä sekä tarkastellaan kriittisesti kisakalentereita ja matkustamisen tarvetta, voidaan merkittävästi pienentää liikunnan ja urheilun hiilijalanjälkeä. Seurojen ja tapahtumajärjestäjien ratkaisuilla on tässä keskeinen rooli. On myös todennäköistä, että ilmastotoimet kytkeytyvät tulevaisuudessa entistä vahvemmin liikunnan ja urheilun julkiseen rahoitukseen, mikä vahvistaa viestiä siitä, että ne ovat osa liikunnan ja urheilun ydintoimintaa.

Päästöjen vähentämisen rinnalla tarvitaan sopeutumista tuleviin ja jo tapahtumassa oleviin muutoksiin. Liikunnan ja urheilun arjessa tämä tarkoittaa ennen kaikkea varautumista pidempiin ja kuumempiin kesiin sekä lyhyempiin ja vähälumisempiin talviin.

Kuumarasitus voi vähentää liikkumista keskikesällä ja lisätä terveysriskejä erityisesti lapsilla, nuorilla ja ikääntyneillä. Valmentajien ja ohjaajien osaaminen kuumarasitukseen varautumisessa korostuu. Tapahtumajärjestäjien on arvioitava aikatauluja, varjostusratkaisuja, juomahuoltoa ja ensiapuvalmiutta uudella tavalla.

Talvella haasteet ovat toisenlaiset. Lämpötilan sahaaminen nollan molemmin puolin lisää liukkaita kelejä ja liukastumisriskejä. Ilman riittävää kunnossapitoa ja valaistusta tämä voi vähentää erityisesti ikääntyneiden liikkumista talvisin. Rankkasateiden voimistuminen kuluttaa ulkoliikuntapaikkoja ja lisää kunnossapitotarvetta. Liikuntapaikkarakentamisessa korostuvat energiatehokkuus, kestävä suunnittelu sekä varautuminen sään ääri-ilmiöihin.

Ilmastokriisi haastaa liikunnan ja urheilun perinteiset rakenteet, mutta tarjoaa myös mahdollisuuden uudistumiseen. Se pakottaa tarkastelemaan matkustamista, tapahtumien järjestämistapoja, investointeja ja arjen liikkumisen edellytyksiä uudesta näkökulmasta.

Ilmastokriisin vaikutuksiin vastaaminen liikunnassa ja urheilussa edellyttää ennen kaikkea ennakoivaa ja tietoperustaista päätöksentekoa. Ilmastotieto on otettava systemaattisesti osaksi liikunta- ja urheilupolitiikan valmistelua. Samalla on huolehdittava siitä, että väestön liikkumisen edellytykset ja liikunnan turvallisuus säilyvät myös muuttuvissa sääoloissa.

Liikunta ja urheilu eivät ole vain sopeutumistoimien kohde, vaan osa ilmastokriisin ratkaisua.

Tutustu valtion liikuntaneuvoston tilasto- ja ennustekatsaukseen, josta löytyy myös tietopaketti ilmastosta. Katsauksen ruotsinkielisen version löydät täältä.

Tiina Elo
Kansanedustaja, Espoon kaupunginvaltuuston jäsen ja valtion liikuntaneuvoston jäsen