Urheiluseuratoiminta elää yhteiskunnan mukana – ei sen sivussa
Mistä ja miten puhumme, kun puhumme liikkumisesta, liikunnasta tai urheilusta? Miten liikkuminen, liikunta ja urheilu kiinnittyvät yhteiskunnan muihin osa-alueisiin? Mitä haasteita suomalainen liikuntapolitiikka kohtaa nyt ja tulevaisuudessa?
Valtion liikuntaneuvoston blogikirjoitusten sarjassa liikuntaneuvoston ja sen jaostojen jäsenet pohtivat liikkumista, liikuntaa, urheilua yhteiskunnan osana. Blogisarjan seuraavasta kirjoituksesta vastaa valtion liikuntaneuvoston ennakointi-, tulevaisuus- ja yhdenvertaisuusjaoston jäsen Ulla Nykänen.
Urheiluseuratoiminnan merkitys on valtava, paljon suurempi kuin usein tulemme edes ajatelleeksi. Kun toimintaan osallistuu jollain tavalla noin 1,8 miljoonaa ihmistä, kyse ei ole marginaalisesta ilmiöstä, vaan merkittävästä osasta suomalaista yhteiskuntaa ja arkea. Urheiluseuratoiminta ei ole pelkkää liikuntaa ja urheilua, vaan se on keskeinen osa kansalaistoimintaa, osallisuutta ja hyvinvointia. Urheiluseura on paikka, jossa kasvetaan, opitaan ja koetaan yhteenkuuluvuutta.
Liikkumisen, liikunnan ja urheilun tilasto- ja ennustekatsauksen Liikunnan kansalaistoiminta -osio tarkastelee ansiokkaasti ja laajasti liikkumista ja urheilua eri-ikäisten, lajien ja toimintamuotojen, vapaaehtoistyön, ammattilaisuuden sekä sukupuolen näkökulmista. Samalla se muistuttaa meitä tärkeästä asiasta: seuratoiminta ei ole yhteiskunnasta irrallinen oma kuplansa, vaan se on tiiviisti sidoksissa ympäröivään todellisuuteen ja sen muutoksiin.
Liikunnan kansalaistoiminta on nimensä mukaisesti osa sekä liikunnan toimialaa että kansalaistoiminnan kokonaisuutta. Kun liikunnan toimialaa tarkastellaan laajemmin, urheiluseuratoiminta on yksi tarjonnan muoto muiden joukossa. Sen suosio vaihtelee eri ikäryhmissä ja elämänvaiheissa, mihin voi osaltaan vaikuttaa seurojen tarjonta.
Urheiluseuratoiminta, samoin kuin monet sitä koskevat selvitykset ja kehittämistyö, painottuvat usein lapsuusvaiheeseen. Eikä syyttä – lapset ovat Suomen ja seuratoiminnan tulevaisuus. Samalla on kuitenkin syytä kysyä, jääkö jotakin olennaista vähemmälle huomiolle. Jos haluamme, että seuratoiminta säilyy myös tulevaisuudessa elinvoimaisena, vaikuttavana ja menestyvänä, tulisi tarkastelua ja kehittämistyötä mielestäni laajentaa entistä vahvemmin myös työikäisiin ja senioreihin. “Pitkäikäisten yhteiskunta” nousee esille vuoden 2026 Sitran megatrendeissä. Sitran esittämät kehityskulut ja valtion liikuntaneuvoston tekemät tilasto- ja ennustekatsaukset haastavatkin meitä pohtimaan, millaisia liikunnan ja urheiluseuratoiminnan muotoja tarjoamme nyt – ja erityisesti sitä, millaisella tarjonnalla pärjäämme tulevaisuudessa.
Henkilökohtaisesti ajattelen, että urheiluseuratoiminnan ja muun liikunnan kansalaistoiminnan on uudistuttava yhteiskunnan mukana. Seuratoiminnan tulevaisuuteen vaikuttavat monet laajemmat yhteiskunnalliset muutokset, joista kerrotaan tilasto- ja ennustekatsausten eri osioissa (ruotsinkielisen version katsauksesta löydät täältä). Siksi suosittelen lämpimästi tutustumaan myös näihin muihin osioihin, jotta muutosten mittakaava ja vaikutukset avautuvat kokonaisuutena.
Katse kannattaa suunnata eteenpäin, sillä tämän päivän päätökset muovaavat tulevaisuuden suuntaa. Uskon, että seuratoiminnan kilpailukyky rakentuu jatkossa vähemmän yksittäisistä ikävaiheista ja enemmän elinkaariajattelusta: vastaamme eri-ikäisten tarpeisiin, varmistamme osallistumisen polkujen jatkumisen läpi elämän ja teemme sen yhdessä — yhteisönä, joka kannattelee ja innostaa kaikenikäisiä.
Ulla Nykänen
asiantuntija, seuratoiminta, Suomen Olympiakomitea
valtion liikuntaneuvoston ennakointi-, tulevaisuus- ja yhdenvertaisuusjaoston jäsen
