Liikunnan kansalaistoiminta ja vapaaehtoistyö

Tässä osiossa tarkastellaan liikunnan kansalaistoiminnan ja vapaaehtoistyön mahdollisia tulevaisuuden kehityskulkuja. Teema on keskeinen, koska suuri osa suomalaisesta liikunta- ja urheilukulttuurista rakentuu edelleen liikuntajärjestöjen, seurojen ja muiden yhdistysten sekä vapaaehtoisten varaan. Tässä osiossa keskitytään erityisesti seuratoimintaan. Samalla toimintaympäristö muuttuu tavalla, joka haastaa perinteisiä toimintamalleja ja korostaa tarvetta uudistua.

Kehityskulku 1 (skenaarion 1. ”Polarisoitunut Suomi” valossa)

• Osa seuroista jatkaa kasvuaan, ammattimaistumistaan ja lähestyy entisestään toimintamalleiltaan yritystoimintaa.
• Asiakkuusajattelu, palvelulupaukset ja vaatimustaso korostuvat.
• Toiminnan laatu, kilpailullisuus ja palvelujen monipuolisuus paranevat, mutta kustannukset nousevat ja jäsenet asemoituvat yhä selvemmin maksaviksi asiakkaiksi.
• Samalla lajikulttuurin sirpaloituminen ja yksilöllistyvät harrastustavat synnyttävät pieniä, joustavia seuroja ja yhteisöjä, jotka nojaavat vapaaehtoistyöhön ja kevyisiin rakenteisiin.

Kehityskulku 2 (skenaarion 2. ”Niukkuuden negatiivinen kierre” valossa)

• Kansalaistoiminnassa vapaaehtoisten puute korostuu.
• Ajan niukkuus, sitoutumisen välttäminen ja halu osallistua joustavasti ilman pitkäaikaisia velvoitteita heikentävät perinteisen seuratoiminnan elinvoimaa.
• Seuratoiminnan suosio vähenee ja toiminta näivettyy. Niiden rinnalle kilpailijaksi syntyy uusia hybridejä, joissa kaupallinen, yhteisöllinen ja omaehtoinen toiminta sekoittuvat ilman perinteistä yhdistysrakennetta.
• Neljäs sektori vahvistuu, kun samanhenkiset kokoontuvat liikkumaan omaehtoisesti esimerkiksi sosiaalisen median avulla.

Kehityskulku 3 (skenaarion 3. ”Liikkumisen myönteinen kehä” valossa)

• Seuratoiminta löytää uusia tapoja ottaa mukaan ja palvella erilaisia liikkujia sekä vapaaehtoistyöstä ja yhteisöllisyydestä kiinnostuneita heidän tarpeidensa mukaisesti.
• Yhteisölle merkityksellinen toiminta korostuu, jolloin seuratoiminta nähdään yhä useammin osaksi hyvän tekemistä.
• Kansalaisaktiivisuus, vapaaehtoistyö ja seuratoimintaan osallistuminen lisääntyvät, mikä vahvistaa myös arkiliikkumisen kulttuuria.

Kehityskulku 4 (skenaarion 4. ”Tasapainottelun polku” valossa)

• Kansalaisaktiivisuus kasvaa, mutta se ei kohdistu liikuntaan ja seuratoimintaan.
• Seuratoimintaan mielletään liittyvän paljon vastuita ja velvollisuuksia. Se koetaan myös hallinnollisesti
  raskaaksi ja ajallisesti sitovaksi. Siksi se näyttäytyy vähemmän houkuttelevana kuin kevyemmät ja joustavammat vapaaehtoisuuden ja yhteisöllisyyden muodot.

Teeman keskeisiä kysymyksiä

• Miten varmistetaan, että liikunnan kansalaistoiminta pystyy tarjoamaan liikuntapalveluita yhä moninaistuvalle väestölle sekä huomioimaan palveluissa erilaistuvat lähtökohdat (esim. perheiden ja yksilöiden erilaiset tilanteet)?
• Miten liikunnan kansalaistoiminta tunnistetaan laajemmin sosiaalisen pääoman, osallisuuden ja demokratian rakentajana eikä vain harrastustoiminnan järjestäjänä?
• Miten organisoitu seuratoiminta löytää paikkansa suhteessa kasvavaan omaehtoiseen ja yhteisölliseen liikkumiseen: kilpailijana vai kumppanina?
• Miten seuratoimintaa uudistetaan niin, että toiminnan järjestämiseen osallistuminen koetaan yhä mielekkääksi ja joustavaksi, eikä liian raskaaksi velvollisuudeksi?
• Miten varmistetaan, että nuoret harrastajat siirtyvät myös toimijoiksi ja seuratoiminnan rakentajiksi?
• Miten seuratoiminnan ammattimaistumista ja kaupallistumista hallitaan niin, että liikunta säilyy saavutettavana myös niille, joilla ei ole varaa kasvaviin kustannuksiin?