Valtion liikuntaneuvoston lausunto luonnoksesta valtiovarainministeriön selvitykseksi liikuntapalvelujen arvonlisäverokohtelusta

Valtiovarainministeriö pyytää lausuntoa luonnoksesta valtiovarainministeriön selvitykseksi liikuntapalvelujen arvonlisäverokohtelusta.

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmaan sisältyvän Suomi liikkeelle -ohjelman yhdeksi toimenpiteeksi määritelty, että selvitetään ja arvioidaan mahdollisuuksia liikunnan tukemiseen verotuksen keinoin. Lisäksi toimenpiteeksi on määritelty liikunta-alan toimijoiden arvonlisäverokohtelun selkiyttäminen liikkumiseen kannustavaksi.

Taustaa

Liikuntapalvelujen arvonlisäverotuksessa yksi keskeisimmistä tulkintahaasteista liittyy kysymykseen alennetun verokannan (13,5 %) alaisen ohjatun liikunnan ja yleisen verokannan (25,5 %) alaisen koulutuksen väliseen rajanvetoon. Tulkinnanvaraisuuden myötä liikunta-alan toimijoilla on ollut vaikeuksia ennakoida palveluihinsa sovellettavaa verokohtelua. Tulkinnanvaraisuus on haastanut myös yhdenmukaisen verotuskäytännön toteutumista eri toimijoiden välillä.

Verohallinto on antanut vuoden 2026 alussa liikuntapalvelujen arvonlisäverokantaa koskevan ohjeen (VH/7417/00.01.00/2025), joka perustuu nykyiseen liikuntapalveluja koskevaan oikeus- ja verotuskäytäntöön.

Verohallinnon ohjeen mukaan ratkaistaessa sitä, onko myytävässä palvelussa kyse ohjatusta liikunnasta vai opetuksesta, huomioon otetaan harjoitettavan liikuntalajin tai liikuntamuodon sisältö ja olosuhteet, joissa palvelu suoritetaan. Arvioinnissa huomioidaan myytävään palveluun sisältyvän opetuksen ja ohjauksen määrä, laatu ja merkitys ostajalle. Jos ohjattuna harjoitettavan liikuntalajin opetus ylittää lajiin tavanomaisesti liittyvän ohjauksen, myytävän palvelun sisältö voi muuttua yleisen verokannan alaiseksi opetukseksi.

Verohallinnon ohjeistuksista huolimatta liikuntapalveluiden arvonlisäverotuksen liittyy tulkinnanvaraisuutta ja kehitettävää. Liikuntapalveluiden verotuksen mahdollista kehittämistä varten hallituskaudella on tuotettu hallitusohjelman mukaisesti verotukseen liittyviä selvityksiä. Valtiovarainministeriön tuottama selvitys on rajattu koskemaan edellä mainittua verokantaan liittyvää rajanveto-kysymystä. Valtion liikuntaneuvosto kiittää valtiovarainministeriötä tärkeän selvityksen laatimisesta ja lausunnonantomahdollisuudesta selvitysluonnokseen.

Valtion liikuntaneuvoston lausunto

Valtion liikuntaneuvosto nostaa esiin, että luonnoksessa selvitykseksi liikuntapalvelujen arvonlisäverokohtelusta on joitain ristiriitaisuuksia tai epäselvyyksiä. Selvityksen mukaan ”arvonlisäverodirektiivi ei mahdollista alennetun verokannan soveltamista opetukseen tai koulutuspalveluihin”. Toisaalta selvityksessä arvioidaan, ”olisiko alennettu verokanta sovellettavissa kaikkiin liikuntapalvelujen muotoihin”. Selvityksen mukaan tältä osin merkityksellinen kysymys on erityisesti se, että ”sallisiko arvonlisäverodirektiivi alennetun verokannan soveltamisen myös liikunnan koulutus- tai valmennuspalvelujen myyntiin.”

Selvitys ei anna myöskään selvää kuvaa siitä, onko muissa Euroopan unionin maissa vastaavaa arvonlisäverotukseen liittyvää tulkintaongelmaa. Selvityksessä todetaan, että ”useissa EU-maissa vastaavaa rajanveto-ongelmaa ei ole tuotu esiin”. Toisaalta selvityksessä todetaan myös, että ”maissa, joissa alennettu verokanta on käytössä, on tunnistettavissa sovellettavan verokannan osalta tulkinnanvaraisuutta”.

Selvityksen mukaan arvonlisäverojärjestelmä soveltuu huonosti esimerkiksi liikuntaan kannustamiseen ja liikkumisen kynnyksen madaltamisen kaltaisten tavoitteiden edistämiseen. Selvityksen mukaan alennetut arvonlisäverokannat eivät yleensä ole tehokkaita välineitä tiettyjen yhteiskuntapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi muun muassa siksi, että veron alentamisen siirtyminen hintoihin on epävarmaa.

Valtion liikuntaneuvosto nostaa esiin, että on myös näyttöä siitä, kuinka arvonlisäverojärjestelmällä voi olla mahdollista tukea väestön liikkumista ja liikuntaa. Esimerkiksi Liikuntaa tukevien kansainvälisten veromallien selvityksessä nostettiin esille, kuinka Irlannissa arvonlisäverokannan laskeminen 13,5 prosentista 9 prosenttiin oli yhteydessä liikunnan harrastamisen kasvuun vapaa-ajankeskuksissa ja kuntosaleilla¹. Lisäksi Alankomaissa ja Ruotsissa, joissa kuntosalijäsenyyksien omaavien henkilöiden osuus väestöstä on suurempi, sovelletaan liikuntatilojen käyttöön alhaisempia arvonlisäverokantoja kuin muissa maissa.²

Valtion liikuntaneuvosto esittää, että edellä mainitut epäselvyydet korjataan selvitysluonnoksessa ja näytöt arvonlisäverojärjestelmän mahdollisuuksista tukea väestön liikkumista ja liikuntaa tuodaan esiin selvityksessä.

Selvitysluonnos esittää kaksi vaihtoehtoa alennettuun verokantaan liittyvän rajanvetokysymyksen ratkaisemiseksi. Toinen esitetty vaihtoehto voisi olla se, että liikuntapalvelujen alennetusta verokannasta luovuttaisiin kokonaisuudessaan, ja kaikkiin liikuntapalveluihin sovellettaisiin yleistä 25,5 prosentin verokantaa. Selvityksen mukaan tämä muutos ”poistaisi alennettujen verokantojen soveltamiseen liittyvät rajanveto-ongelmat liikuntapalvelujen osalta kattavasti ja hallitusohjelman toimenpiteen mukaisesti kauttaaltaan selkiyttäisi liikunta-alan toimijoiden arvonlisäverokohtelua”.

Valtion liikuntaneuvosto ei kannata luopumista liikuntapalvelujen alennetusta verokannasta. Ratkaisuehdotus on myös hallitusohjelman vastainen toimi. Siirtyminen liikuntapalveluissa yhteen, yleiseen arvonlisäverokantaan selkiyttäisi liikunta-alan toimijoiden arvonlisäverokohtelua ja lisäisi verotuloja, mutta se ei olisi hallitusohjelman mukaisesti liikkumiseen kannustava toimenpide.

Pääministeri Petteri Orpon hallituksen tavoitteena on kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. Väestön liian vähäinen liikkuminen ja fyysisen toimintakyvyn haasteet ovat keskeisiä suomalaisen yhteiskunnan haasteita, jotka vaikuttavat niin yksilöiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun kuin laaja-alaisesti yhteiskunnan eri sektoreihin (esimerkiksi kansantalouteen, oppimiseen, työkykyyn ja sotilaalliseen suorituskykyyn). Liian vähäisen liikkumisen yhteiskunnallisten kustannusten on arvioitu olevan vähintään reilut kolme miljardia euroa vuodessa³. Väestön riittämättömän liikkumisen haasteen ratkaisemiseksi tarvitaan mukaan yhteiskunnan eri politiikkalohkot, kuten veropolitiikka ja taloudelliset kannusteet.

Valtion liikuntaneuvosto nostaa myös esiin, että arvonlisäverokannoilla on vaikutuksia urheiluseurojen ja liikunta-alan yritysten toiminnan kustannustasoihin sekä harrastamisen hintaan. Jo nykyisinkin kotitalouksien liikunnan kulutusmenoissa on merkittäviä eroja tulotasojen ja kotitaloustyypin mukaan, mikä luo kotitalouksien välille eroja mahdollisuuksissa kuluttaa liikkumiseen, liikuntaan ja urheiluun. Sosiaalietuuksien leikkausten myötä osalla kotitalouksia ostovoima heikkenee, mikä heikentää myös kulutusmahdollisuuksia liikuntaan sekä kasvattaa kotitalouksien välisiä eroja entisestään.

Useiden tutkimusten mukaan liikunnan harrastamisen hinta on jo nyt merkittävä este monelle liikunnan harrastamiseen. Henkilökohtaisista esteistä esille nousevat yleisesti muun muassa ajan puute, väsymys ja se, ettei viitsi lähteä liikkumaan. Ulkoisista esteistä, joihin poliittisilla päätöksillä on helpompi vaikuttaa, yleisimpiä esteitä ovat harrastamisen hinta ja kustannukset. Esimerkiksi 11–20-vuotiaista lapsista, nuorista ja lukiolaisista 50 % kertoi liikunnan kalleuden olevan este liikunnan harrastamiselle.⁴ Liikunnan harrastamisen hinnan nousu osuisi todennäköisesti niiden väestöryhmien liikuntaan, jotka liikkuvat jo nyt terveytensä kannalta liian vähän.

Valtion liikuntaneuvosto katsoo, että veropolitiikalla, kuten poistamalla liikuntapalveluiden alennettu arvonlisäverokanta, ei tule heikentää alan toimintaedellytyksiä ja luoda lisäpaineita liikunnan harrastamisen hinnan nousulle, vaan veropolitiikan tulee kannustaa ihmisiä aktiivisen liikkumisen ja liikunnan valinnoille.

Toisena ratkaisuvaihtoehtona esitetään, että arvonlisäverolain 85 §:ssä tarkoitettuina urheilu- tai liikuntatuntien tarjoamisena pidettäisiin myös palvelua, jolla annetaan mahdollisuus ohjatun liikunnan harjoittamiseen. Uudistuksen tavoitteena olisi, että alennettua verokantaa voitaisiin lähtökohtaisesti soveltaa ohjauksen muodosta ja määrästä riippumatta kaikkiin liikuntapalveluihin, joilla annetaan mahdollisuus ohjatun harrasteliikunnan tai muun siihen verrattavan liikunnan harjoittamiseen. Alennettua verokantaa voitaisiin lähtökohtaisesti soveltaa kaikkeen ohjattuna tapahtuvaan harrasteliikuntaan sen tavoitteesta, harjoittamistavasta tai ohjauksen toteuttamistavasta riippumatta.

Myös henkilö- tai ryhmäkohtaisten kuntovalmentajien (personal trainer) palvelut, joissa olisi kyse ohjattuna liikuntana pidettävästä liikuntapalvelusta, voisivat sisältyä alennettuun verokantaan. Yleistä verokantaa sovellettaisiin kuitenkin edelleen tilanteissa, joissa kuntovalmentajien suorittamat palvelut olisivat keskeiseltä sisällöltään muuta kuin ohjattuna liikuntapalveluna pidettävää ohjausta, motivointia tai neuvontaa.

Personal trainer-toiminnasta tehdyn selvityksen mukaan personal trainerien ohjaukseen sisältyy yleensä lähtötilanteen arviointi (esim. kuntotestaus, kehonkoostumusmittaus, keskustelu/haastattelu), treeniohjelmien suunnittelu, tavoitteiden määrittäminen ja seuranta sekä ohjatut harjoitukset. Henkilökohtaisen ohjauksen määrä vaihtelee sen mukaan, miten tiiviistä yhteisharjoittelusta asiakas on valmis maksamaan.⁵ Valtion liikuntaneuvosto katsoo, että lähtökohtaisesti personal trainerin ohjaustoiminnan tulee kuulua alempaan arvonlisäverokantaan.

Lisäksi valtion liikuntaneuvosto nostaa esiin, että arvonlisäverotukseen liittyy liikkumisen ja liikunnan edistämisen kannalta edelleen myös muuta kehitettävää. Esimerkiksi saman sisältöisen fyysistä toimintakykyä ja liikkumista edistävän palvelun arvonlisävero voi vaihdella sen mukaan, kuka palvelua tarjoaa ja mikä on palvelua tarjoavan yrittäjän koulutus. Kuntouttavan vesiliikunnan ohjausta tarjoavan liikunnanohjaajan suorittamien palveluiden arvonlisäverokanta on 25,5 %, kun taas fysioterapeutin palvelut on vapautettu arvonlisäverosta. Fysioterapeutti katsotaan terveydenhuoltoalan ammattilaiseksi ja hänen antamansa palvelut verosta vapautetuksi terveydenhoidoksi.

Valtion liikuntaneuvosto kannattaa lähtökohtaisesti kaikkia keinoja, joilla pystytään selkiinnyttämään liikuntapalveluihin liittyvien arvonlisäverokantojen tulkintaa sekä muuttamaan liikunnan arvonlisäverotusta liikkumiseen kannustavaksi.

Valtion liikuntaneuvosto esittää, että selvityksessä tarkasteltaisiin kuitenkin nykyistä laaja-alaisemmin eri vaihtoehtoja liikunta-alan toimijoiden arvonlisäverokohtelun selkiyttämiseksi liikkumiseen kannustavaksi. Pelkästään kysymystä alennetun ja yleisen verokannan rajanvedosta tulisi tarkastella laajemmin ja pohtia kysymykseen eri ratkaisuvaihtoehtoja. Lisäksi tulisi selvittää mahdollisuus ja tarve avata ohjeissa ja normistossa keskeiset verotusta linjaavat liikuntakäsitteet. Selvityksessä tulisi myös avata laajemmin eri vaihtoehtojen perusteluita ja arvioida laajemmin niiden vaikutuksia, kuten väestön liikkumattomuuden taloudellisia kustannuksia verotuottojen tai -menetysten rinnalla.

Timo Heinonen                                                                      Saku Rikala
puheenjohtaja                                                                        erityisasiantuntija
valtion liikuntaneuvosto                                                         valtion liikuntaneuvosto

Valtion liikuntaneuvoston liikuntalaissa (390/2015) määriteltynä tehtävänä on käsitellä liikunnan kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita ja erityisesti arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella, tehdä aloitteita ja esityksiä liikunnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja toimialansa liikuntamäärärahojen käytöstä.

Lähteet
¹ Kokko, A. ym.: Liikuntaa tukevat kansainväliset veromallit. Katsaus Suomen verrokkimaiden verokannustimiin. Valtioneuvoston julkaisuja 2025:6.
² VAT rates in Europe. EuropeActive 2022.
³ Vasankari, T. & Kolu, P. (toim.). Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteis-kunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018.
⁴ Ks. esimerkiksi Kokko, S. & Hämylä, R. (toim.): Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2024. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2025:1. JA Muukkonen, P. ym. Matkalla kohti liikunnan yhdenvertaisuutta – työkaluja monialaiseen liikuntasuunnitteluun. Helsingin yliopisto 2022.
⁵ Ala-Vähälä, T.: Selvitys Personal Training -toiminnasta Suomessa. Liikuntatieteellinen Seura ry 2019.

Valtion liikuntaneuvoston luonnoksesta valtiovarainministeriön selvitykseksi liikuntapalvelujen arvonlisäverokohtelusta lausunto (PDF, 323 kt)