Valtion liikuntaneuvoston lausunto Sosiaali- ja terveysalan erikoisammattitutkinnon 2027 perusteista
Valtion liikuntaneuvosto kiittää, että monissa sosiaali- ja terveysalan erikoisammattitutkintojen osaamisaloissa ja niiden tutkintojen osissa on huomioitu liikkumisen näkökulmaa. Liikuntaneuvosto nostaa kuitenkin esiin, että tutkintojen osissa ei nouse esille riittävästi liikkumisen tietopohja ja ohjeistus. Lisäksi osassa tutkinnon osia ei ole lainkaan liikkumiseen liittyviä kirjauksia vaikka liikkumisen edistäminen on olennainen osa teeman edistämistä. Liikuntaneuvosto esittää erikoisammattitutkinnon osiin lisäyksiä, joilla liikkumisen ja liikunnan kysymykset huomioitaisiin paremmin osana tutkintoja.
Opetushallitus pyytää Lausuntopalvelu.fi:ssä kannanottoa Sosiaali- ja terveysalan erikoisammattitutkinnon uudistamisesta.
Opetushallitus määrää tutkinnon perusteet kullekin ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteeseen kuuluvalle tutkinnolle. Valmistelutyö tehdään yhteistyössä työ- ja elinkeinoelämän, koulutuksen järjestäjien ja muiden sidosryhmien kanssa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön asetusta ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteesta on muutettu vuonna 2024 (VN/32691/2024) siten, että 1.1.2027 lähtien ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteesta löytyy uusi sosiaali- ja terveysalan ammattitutkinto. Lausunnolla olevat sosiaali- ja terveysalan ammattitutkinnon perusteet on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2027.
Taustaa
Väestön liian vähäinen fyysinen aktiivisuus on yksi suomalaisen yhteiskunnan keskeisimmistä haasteista. Suomessa lapsista ja nuorista noin kolmannes, työikäisistä noin neljännes ja ikäihmisistä alle viidennes täyttää liikkumissuositukset ja liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Suurin osa lasten ja nuorten sekä aikuisväestön valveillaoloajasta kuluu paikallaan istuen tai makuulla.1 Toimintarajoitteiset henkilöt liikkuvat keskimäärin vielä tätäkin vähemmän.2
Huolta herättää myös väestön terveys ja toimintakyky, joiden myönteinen kehitys tyrehtyi 2010-luvulla: Lihavuus ja mielenterveysongelmat yleistyivät, koettu työkyky heikentyi ja iäkkäiden toimintakyky ei ole enää parantunut.3 Nykyisin lapsista ja nuorista noin 38 prosentilla fyysinen toimintakyky on tasolla, joka vaikeuttaa arjessa jaksamista.4
Väestön liikkumisen lisääminen ja runsaan paikallaanolon tauottaminen edellyttävät eri hallinnonalojen toimenpiteitä ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Liikkumisen edistäminen vaatii esimerkiksi, että eri alojen ammattilaisten koulutus sisältää liikkumisen ja liikunnan edistämisen opetussisältöjä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat keskeisessä asemassa väestön liikkumisen edistämisessä, koska he tavoittavat työssään valtaosan väestöstä joko ennaltaehkäisyyn tai sairauksien hoitoon keskittyvissä palveluissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat myös tavoittavat työssään henkilöitä, joita ei perinteisesti tavoiteta liikuntatoimessa ja jotka hyötyisivät liikkumisen lisäämisestä kaikista eniten.
Hyvinvointialueilla on lakisääteinen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu. Hyvinvointialueiden on myös edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Liikunta on edullinen hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämisen keino, mutta toistaiseksi liikkumista ja liikuntaa ei ole otettu vielä riittävän määrätietoisesti käyttöön työkaluna väestön terveyden ja toimintakyvyn edistämisessä sekä terveys- ja toimintakykyerojen kaventamisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa.5
Liikkumisen terveyshyödyistä ja runsaan paikallaanolon terveyshaitoista on kiistaton tutkimusnäyttö. Riittävällä liikkumisella voidaan ehkäistä ja osittain myös hoitaa suurta osaa terveydenhuoltoa kuormittavista pitkäaikaissairauksista, kuten tyypin 2 diabetesta, sydän- ja verisuonisairauksia, ylipainoa, useita syöpätyyppejä, tuki- ja liikuntaelinsairauksia sekä mielenterveyden ongelmia.6 Terveyshyötyjen lisäksi liikkumisella on keskeinen merkitys sosiaalisen hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämisessä, syrjäytymisen ehkäisemisessä sekä työ- ja toimintakyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä.
Väestötasolla riittämätön liikkuminen aiheuttaa merkittäviä lisäkustannuksia liittyen esimerkiksi terveydenhuollon suoriin kustannuksiin ja ikääntyneiden kasvaviin hoivakuluihin. Väestön liian vähäisen liikkumisen yhteiskunnalliset kustannukset ovat vuositasolla arviolta vähintään kolme miljardia euroa.7
Liikkumisen edistäminen sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää, että alan ammattilaiset tunnistavat roolinsa liikkumisen edistämisessä sekä omaavat riittävän osaamisen terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä osallisuutta edistävästä liikkumisesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tulisi osata motivoida, kannustaa ja neuvoa asiakasta liikkumaan sekä ohjata tarvittaessa asiakkaitaan liikuntaneuvontaan. Nämä puolestaan edellyttävät, että liikkumisen edistäminen huomioidaan keskeisenä osana sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksia.
Pääministeri Orpon hallituksen ohjelmassa on nostettu esiin merkittävällä tavalla panostaminen ennaltaehkäisyyn osana sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista. Hallitusohjelman mukaan ennaltaehkäisevällä työllä voidaan edistää ihmisten terveyttä, hyvinvointia ja toimintakykyä sekä hillitä sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannusten kasvua pitkäjänteisesti. Kansansairauksia voidaan vähentää merkittävästi vaikuttamalla riskitekijöihin, kuten liikkumattomuuteen.
Hallitusohjelman tavoitteena on myös kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. Tavoite edellyttää poikkihallinnollisia, monen eri hallinnonalan samansuuntaisia toimenpiteitä. Tavoitteen saavuttamiseksi hallitusohjelmaan on kirjattu toimenpiteiksi muun muassa liikuntaosaamisen vahvistaminen eri koulutusaloilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Valtion liikuntaneuvoston tilaamassa selvityksessä ”Terveyttä edistävä liikkuminen ja liikunta osana sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutussisältöjä” (2023) havaittiin, että liikkumisen ja liikunnan edistämisen suoranainen rooli oli vähäinen selvityksen kohteena olevissa sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksissa (esimerkiksi lähihoitajakoulutus). Selvityksessä opetushenkilöstö piti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten roolia väestön liikkumisen edistämisessä merkittävänä. Samanaikaisesti opettajat kokivat, että suhteessa liikkumisen hyvinvointivaikutuksiin, liikkumisen edistämisen teemat eivät sisälly tällä hetkellä riittävästi sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksiin.8
Selvitys suositteli, että liikkumisen edistäminen ja asiakasohjaus liikuntaneuvontaan kirjataan suoranaisena ja kattavana mainintana osaksi selvityksen kohteena olevien sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutusten opetussuunnitelmia. Lisäksi suositeltiin, että sosiaali- ja terveydenhuoltoalan opettajille sekä työelämässä oleville ammattilaisille mahdollistetaan riittävä lisäkoulutus terveyttä ja hyvinvointia edistävästä liikkumisesta ja liikunnasta.8
Valtion liikuntaneuvoston huomiot ja esitykset
Valtion liikuntaneuvosto kiittää, että monissa sosiaali- ja terveysalan erikoisammattitutkintojen osaamisaloissa ja niiden tutkintojen osissa on huomioitu liikkumisen näkökulmaa.
Liikkumisen edistäminen on keskeistä hyvin monien lausuttavana olevien erikoisammattitutkintojen opiskelijoiden tulevan työn kannalta. Liikkumisen edistämisellä tulee olla keskeinen rooli esimerkiksi mielenterveystyössä. Tutkimusnäytön perusteella liikkumisen edistäminen näyttäytyy keskeisenä hoitomuotona masennukseen9. Vammaisalan ja ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämisen tulevat työntekijät voivat puolestaan liikkumista edistämällä vaikuttaa keskeisesti asiakkaiden fyysiseen ja psyykkiseen toimintakykyyn, yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen, toimijuuteen sekä välillisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen. Kuntoutustyössä arkiliikkumisen edistäminen tukee asiakkaan kuntoutumista, toimintakykyä, minäpystyvyyttä ja mielen hyvinvointia osana lääkinnällistä kuntoutusta.
Liikuntaneuvosto nostaa kuitenkin esiin, että tutkintojen osissa ei nouse esille riittävästi liikkumisen tietopohja ja ohjeistus, kuten liikkumisen suositukset sekä liikunnan Käypä hoito -suositukset. Asiakkaan liikkumisen edistäminen osana tulevaa työtä edellyttää, että opiskelija tuntee liikkumisen edistämisen keskeiset ohjeistukset.
Liikkumisen suositukset kertovat terveyden kannalta tarvittavan viikoittaisen liikkumisen määrän ja antavat esimerkkejä liikkumisen muodoista. Liikkumisen suositukset toimivat eri alojen ammattilaisten työkaluna ja hyvänä pohjana liikkumisen puheeksi ottamisessa ja liikuntaneuvonnassa sekä arkiliikkumisen edistämiseksi eri palveluissa.10 Valtion liikuntaneuvoston selvityksessä sote-alan opiskelijat toivoivat lisäkoulutusta eri väestöryhmien liikkumisen suosituksista.8
Liikunnan Käypä hoito -suositus käsittelee yleisesti liikunnan merkitystä sairauksien hoidossa ja kuntoutuksessa. Parhaillaan päivitettävänä oleviin sairauskohtaisiin hoitosuosituksiin lisätään jatkossa yksityiskohtaisempaa tutkimustietoa liikunnan merkityksestä kyseisen sairauden hoidossa ja kuntoutuksessa. Hoitosuositus tukee hallitusohjelman tavoitteita parantaa kansanterveyttä ja vähentää liikkumattomuuden aiheuttamia ongelmia sekä tarjoaa työkaluja erityisesti terveydenhuollon käyttöön.11
Liikuntaneuvosto esittää kaikkien lausuttavana olevien erikoisammattitutkintojen pakollisiin tutkinnon osiin seuraavaa lisäystä:
”Opiskelija tuntee eri ikäryhmien ja soveltavat liikkumisen suositukset sekä liikunnan Käypä hoito -suosituksen keskeisten kansansairauksien osalta.”
Valtion liikuntaneuvosto näkee, että väestön liikkumisen edistäminen kannalta ja ottaen huomioon tulevien ammattilaisten työroolin olisi erityisen tärkeää huomioida liikkumisen edistäminen seuraavilla erikoisammattitutkintojen osaamisaloilla ja niiden pakollisissa tutkinnon osissa (listattuna osaamisalan alle):
- Ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämisen osaamisala
- Erikoisosaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena
- Ikävalmentajana toimiminen
- Ikääntyneen arjen tukeminen
- Ikääntyneen hoidon ja tuen edistäminen
- Kuntoutus-, tuki- ja ohjaamispalveluiden osaamisala
- Erikoisosaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena
- Asiakkaan toimintaympäristössä ja palvelujärjestelmässä toimiminen
- Vaikea ja monivammaisen asiakkaan osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen
- Neurokirjon erityispiirteiden huomiointi osallisuudessa
- Vammaisalan ja erityisen tuen erikoisosaaja
- Erikoisosaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisen
- Vaikea ja monivammaisen asiakkaan osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen
- Asiakkaan toimintaympäristössä ja palvelujärjestelmässä toimiminen
- Neurokirjon erityispiirteiden huomiointi osallisuudessa
- Mielenterveys- ja riippuvuuspalveluiden osaamisala
- Erikoisosaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena
- Mielenterveys ja riippuvuustyön menetelmien käyttäminen
- Mielenterveys ja riippuvuustyö eri asiakasryhmille
- Neurokirjon erityispiirteiden huomiointi osallisuudessa
- Planetaarisen terveyden osaamisala
- Erikoisosaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena
- Planetaarinen terveys ja kansantaudit
- Kestävä terveys ja sen edistäminen
- Kriisin hallinta ja terveyserojen kaventaminen
Osassa edellä mainittuja tutkinnon osia on huomioitu ammattitaitovaatimuksissa liikkumisen kysymyksiä. Esimerkiksi Erikoisosaaminen sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena -tutkinnon osassa on ammatillisen vuorovaikutuksen osalta vaatimus, että opiskelija osoittaa ymmärtävänsä sisältöjä ja motivointikeinoja terveysliikuntaan. Asiakkaan toimintaympäristössä ja palvelujärjestelmässä toimiminen -tutkinnon osaan on kirjattu puolestaan, että opiskelija havainnoi ja arvioi eri-ikäisten asiakkaiden liikkumisen tarpeita.
Valtion liikuntaneuvosto pitää kaikkia tutkinnon osien liikkumisen kirjauksia tärkeinä ja kannatettavina. Kuitenkaan pelkästään ymmärrys liikunnan sisällöistä ja motivointikeinoista tai asiakkaan liikkumisen havainnointi ja arviointi eivät riitä vielä asiakkaan liikkumisen ja sitä kautta asiakkaan terveyden ja toimintakyvyn riittävään edistymiseen. Tarvitaan myös liikkumisen edistämisen aktiivisia toimia.
Lisäksi liikuntaneuvosto nostaa esiin, että osassa tutkinnon osia ei ole lainkaan liikkumiseen liittyviä kirjauksia vaikka liikkumisen edistäminen on olennainen osa teeman edistämistä, kuten muistioireisen ja muistisairaan tukemista tai mielenterveys- ja riippuvuustyötä. Tutkimusten mukaan säännöllinen ja monipuolinen liikkuminen edistää aivoterveyttä ja ylläpitää muisti- ja tiedonkäsittelytoimintoja12. Liikunta vahvistaa myös mielenterveyttä, parantaa stressinhallintaa, vireystasoa ja energisyyttä, helpottaa nukahtamista, parantaa unen laatua sekä voi vähentää ahdistusta, jännitystiloja ja masennusta.13
Liikuntaneuvosto esittää kaikkiin edellä mainittuihin erikoisammattitutkinnon osiin seuraavaa kahta lisäystä:
”Opiskelija ymmärtää liikkumisen merkityksen terveyden, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämisessä sekä sairauksien ennaltaehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa.”
”Opiskelija motivoi, neuvoo ja edistää asiakkaan liikkumista ja liikuntaa sekä elämäntapamuutosta.”
Nämä kirjaukset loisivat tuleville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille edellytyksiä aktiivisesti edistää asiakkaidensa liikkumista ja liikuntaa sekä sen myötä toimintakykyä ja terveyttä. Kirjaukset myös edistäisivät konkreettisella tavalla Pääministeri Orpon hallituksen ohjelman tavoitteita panostaa ennaltaehkäisyyn osana sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista sekä kääntää liikkuminen kasvuun jokaisessa ikäryhmässä.
Timo Heinonen Toni Piispanen
puheenjohtaja pääsihteeri
valtion liikuntaneuvosto valtion liikuntaneuvosto
Valtion liikuntaneuvosto on opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntijaelin, joka arvioi valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksia liikunnan alueella, tekee aloitteita ja esityksiä liikunnan kehittämiseksi sekä antaa lausuntoja liikuntamäärärahojen käytöstä. Valtioneuvosto asettaa liikuntaneuvoston eduskunnan toimikaudeksi.
Lähteet
1 Kokko, S. & Martin, L. (toim.) 2019. Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1. JA Husu, P. ym. 2022 Liikuntaraportti. Suomalaisten mitattu liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto 2018–2022. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2022:33.
2 Nurmi-Koikkalainen, P. (ym.) 2017. Tietoa ja tietotarpeita vammaisuudesta. Analyysia THL:n tietotuotannosta. Työpaperi 38/2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL 2017. JA Ng, K. ym. 2022. Toimintarajoitteisten lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen. Teoksessa Kokko, S & Martin, L. (toim.) Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1.
3 Finterveys 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL.
4 Move! 2024: Lasten fyysisen toimintakyvyn myönteinen kehitys jatkunut. Valtion liikuntaneuvoston, opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen tiedote 5.12.2024.
5 Ikäihmisten liikunnan kansallinen toimenpideohjelma. Liikunnasta terveyttä ja hyvinvointia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:30. SEKÄ Liikunnan Käypä hoito -suositus on päivitetty. UKK-instituutin uutinen 15.1.2016. UKK-instituutin internetsivut.
6 U.S. Department of Health and Human Services. Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report 2018. Saatavilla www-muodossa osoitteessa: https://health.gov/sites/default/files/2019-09/PAG_Advisory_Committee_Report.pdf.
7 Vasankari, T. & Kolu, P. (toim.) 2018. Liikkumattomuuden lasku kasvaa – vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018.
8 Miia Länsitie ym. 2023. Terveyttä edistävä liikkuminen ja liikunta osana sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutussisältöjä. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2023:9. Valtion liikuntaneuvosto 2023.
9 The British Medical Journal: Effect of exercise for depression: systematic review and network meta-analysis of randomised controlled trials.
10 Liikkumisen suositukset. UKK-instituutin internetsivut.
11 Liikunnan Käypä hoito -suositus päivitetään ja julkaistaan uudelleen. Uutinen 31.10.2024, Duodecim, Käypä hoito -sivusto, www.kaupahoito.fi.
12 Liikkuminen. Muistiliiton internetsivut.
13 Liikunta ja kehon kuunteleminen. Mieli ry:n internetsivut.