Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa – LIITU-tutkimuksen tuloksia 2024

Kyselyn perusteella noin kolmasosa (32 %) LIITU-tutkimukseen osallistuneista lapsista, nuorista ja nuorista aikuisista täytti liikkumissuosituksen. Liikkumissuosituksen saavuttavien osuudet vähenivät iän myötä ja osuudet olivat kaikista pienimmät lukiolaisilla. Perusopetusikäisistä 7–15-vuotiaista lapsista ja nuorista liikkumissuosituksen mukaisesti liikkui 37 prosenttia ja lukiolaista 19 prosenttia.

Peruskouluikäisillä liikkumissuosituksen mukaan liikkuvien osuuksissa ei ole juurikaan tapahtunut muutosta edellisiin tutkimusvuosiin, mutta lukiolaisilla liikkumissuosituksen mukaan liikkuvien osuus oli suurempi kuin vuonna 2020. Pojat liikkuivat suosituksen mukaisesti yleisemmin kuin tytöt, ja pojille kertyi myös rasittavaa liikkumista suosituksen mukaan vähintään kolmena päivänä viikossa yleisemmin kuin tytöille. Samansuuntainen ero havaittiin myös lukiolaisilla miehillä ja naisilla. Pojat/miehet vastasivat liikkumisen yleistyneen viimeisen 12 kuukauden aikana yleisemmin kuin tytöt/naiset, kun taas tytöillä/naisilla liikkuminen oli vähentynyt yleisemmin kuin pojilla/miehillä.

Omaehtoinen liikkuminen oli selvästi yleisin liikkumismuoto niin lapsilla, nuorilla kuin nuorilla aikuisilla. Urheiluseuran järjestämissä harjoituksissa, kilpailuissa tai otteluissa liikkui noin puolet vastaajista ja liikunta-alan yritysten järjestämissä liikuntatilaisuuksissa reilu kolmannes. Liikuntapaikoista lapset, nuoret ja nuoret aikuiset käyttivät yleisimmin viikoittain kevyenliikenteenväyliä sekä omaa tai kaverin pihaa. Myös viikoittainen luonnossa ja metsissä liikkuminen ja sisäsalien ja jäähallien hyödyntäminen oli melko yleistä, ja näin teki vajaa puolet vastaajista.

Liikemittarimittausten perusteella havaittiin, että lapset, nuoret ja lukiolaiset viettivät suuren osan valveillaoloajastaan paikallaan, pääasiassa istuen, ja liikkumisesta suurin osa oli teholtaan kevyttä. Kuten kyselyaineistossa, myös liikemittarilla mitatussa aineistossa havaittiin eroa ikäryhmien välillä. Paikallaanolon määrä lisääntyi nuoremmista vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Liikkumisen määrä ja erityisesti reippaan ja rasittavan liikkumisen määrä oli vähäisempää vanhemmissa ikäryhmissä.

Liikkumisen esteiden havaittiin olevan yleisimmin ulkoisia esteitä, kuten ohjauksen ja paikkojen puute sekä liikunnan kalleus. Henkilökohtaisista esteistä raportoitiin yleisimmin ajan puutetta ja sitä, että muut harrastuksen vievät aikaa. Myös se, ettei viitsi lähteä liikkumaan, oli yleisimmin raportoitujen esteiden joukossa.

Liikunta- ja urheiluseuratoimintaan osallistui 55 prosenttia 9–20-vuotiaista lapsista, nuorista ja nuorista aikuisista. 9–15-vuotiailla lapsilla ja nuorilla osuus oli 60 prosenttia ja 16–20-vuotiailla nuorilla aikuisilla 44 prosenttia. Liikunta- ja urheiluseuratoimintaan osallistuneiden osuudet ovat suurempia kuin edellisinä tutkimusvuosina, ja koronapandemiaa edeltävä taso on lähes saavutettu.

Liikkumisen yhdenvertaisuutta ja eriarvoisuutta tarkasteltaessa havaittiin, että liikkumissuosituksen saavuttaminen oli selvästi yleisempää korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien perheiden lapsilla ja nuorilla. Hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevat lapset ja nuoret liikkuivat muita yleisemmin omaehtoisesti ja heille kertyi vähemmän ruutuaikaa. Heikossa taloudellisessa tilanteessa olevat lapset ja nuoret taas omistivat muita harvemmin polkupyörän.

Sosioekonomisen aseman lisäksi liikuntakäyttäytymisessä havaittiin eroa asuinpaikan mukaan. Esimerkiksi yläkoulu- ja lukioikäisten osalta kaupunkilaiset liikkuivat enemmän kuin maaseudulla asuvat ja myös urheiluseuratoimintaa osallistuminen oli kaupunkilaisilla yleisempää. Maaseudun alakouluikäisillä yli kahden tunnin päivittäinen ruutuaika oli yleisempää verrattuna kaupunkilaisiin, ja maaseudulla asuvat raportoivat kaupunkilaisia enemmän liikkumisen esteitä. Syntyperän mukaan havaittiin eroa erityisesti vähän liikkuvien osuuksissa, joita ulkomaalaistaustaisista oli huomattavasti suurempi osa kuin suomalaistaustaisista. Ulkomaalaistaustaiset raportoivat myös suomalaistaustaisia yleisemmin liikkumisen esteitä. Yhdenvertaisuuden ja eriarvoisuuden näkökulmasta raportissa on myös omat luvut suomen- ja ruotsinkielisten lasten, nuorten ja nuorten aikuisten eroista sekä toimintarajoitteita kokevien ja ei-kokevien eroista.

Tässä raportissa esitellään tuloksia myös seuraavilta aihealueilta: liikkumisen seurantalaitteet- ja sovellukset, vanhemmat ja kaverit liikkumisen tukena, liikunnanopetuksen tuntimäärät ja oppilaiden arvosanat, lasten ja nuorten käsityksiä koululiikunnasta ja liikunnanopetuksesta, koulun liikunnallinen toimintakulttuuri, opiskelupäivän aikainen liikkuminen, aktiivisesti kuljetut koulu- ja opiskelumatkat, epäasiallinen kohtelu urheilussa, liikuntavammat koulussa, vapaa-ajalla ja urheiluseuroissa ja digipelaaminen ja liikunta. Viimeisessä pääluvussa tarkastellaan liikunta-aktiivisuuden ja urheiluseuratoimintaan osallistumisen yhteyksiä lasten, nuorten ja nuorten aikuisten terveydenlukutaitoon ja psykososiaaliseen hyvinvointiin sekä liikunnan ja muun terveyskäyttäytymisen välistä yhteyttä.

LIITU-tutkimuksen toteuttavat Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan Terveyden edistämisen tutkimuskeskus ja UKK-instituutti yhteistyössä laajan kumppaniverkoston kanssa. Tutkimuksen rahoituksesta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Lisätietoa LIITU-tutkimuksesta täältä.

Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa 2024 (PDF, 6 Mt)