Siirry sisältöön

Valtion liikuntaneuvoston näkemys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta

Lausunto
Huippu-urheilu

Opetus- ja kulttuuriministeriö on pyytänyt marraskuussa 2019 ministeri Lauri Tarastia selvittämään huippu-urheilulain tarpeellisuutta sekä mahdollisen lain hyötyjä ja haittoja. Osana selvitysprosessia ministeri Tarasti on pyytänyt valtion liikuntaneuvostolta näkemystä huippu-urheilulaista. Liikuntaneuvosto toteaa omassa näkemyksessään, että erillinen huippu-urheilulaki ei näyttäydy tarkoituksenmukaisimpana keinona huippu-urheilun johtamisen selkiyttämiseksi ja huippu-urheiluun liittyvien erityispiirteiden huomioimiseksi.

Viime vuosina tehdyistä selvityksistä, arvioinneista ja kannanotoista nousee esiin tarve huippu-urheilun johtamisen roolien ja toimintatapojen määrittelystä ja selkiyttämisestä. Tähän tarpeeseen on pyritty vastaamaan opetus- ja kulttuuriministeriön ja Olympiakomitean välisellä tavoiteasiakirjalla. Tavoiteasiakirjan voimaantulon jälkeen tehdyistä selvityksistä ja kannanotoista nousee esiin huoli roolien ja toimintatapojen toimeenpanosta ja niiden henkilösidonnaisuudesta. Tavoiteasiakirjassa määriteltyjä toimenpiteitä ei ole saavutettu kaikilta osin. Olympiakomitea katsoo, että huippu-urheilulainsäädännöllä voitaisiin saavuttaa selkeämpi tila huippu-urheilun johtamisen rooleissa ja toimintatavoissa.

Valtion liikuntaneuvosto nostaa esiin, että pohdittaessa huippu-urheilun johtamisen selkiyttämisen keinoja, tulee huomioida suomalaisen yhteiskunnan käytännöt ja huippu-urheilujärjestelmä kokonaisuudessaan. Liikuntaneuvosto toteaa, että erillinen huippu-urheilulaki ei näyttäydy tarkoituksenmukaisimpana keinona huippu-urheilun johtamisen selkiyttämiseksi ja huippu-urheiluun liittyvien erityispiirteiden huomioimisessa. Sen sijaan on arvioitava lainsäädäntöön mahdollisesti tehtäviä muutoksia, joilla voidaan joustavammin, tehokkaammin ja taloudellisemmin vaikuttaa huippu-urheilun erityispiirteiden huomioimiseen sekä johtamisen prosessien selkeyteen ja avoimuuteen.

Lisäksi liikuntaneuvosto toteaa, että huippu-urheilun edistämiseen liittyy muita lainsäädäntötarpeita. Näitä ovat erityisesti urheilijoiden sosioekonomiseen asemaan liittyvät kysymykset. Jotta urheilijan ammatti olisi yhdenvertaisemmassa asemassa suhteessa muihin ammatteihin, tulisi tarkastella erityisesti työoikeuteen ja sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä, joilla vaikutetaan esimerkiksi työlainsäädäntöön, eläketurvaan, sopimuskäytäntöihin ja vakuutusturvaan. Lisäksi ottelumanipulaation ja dopingin ehkäisyssä sekä katsomoturvallisuuden edistämisessä voi olla lainsäädäntötarpeita. Mahdollisten lakiuudistusten tulee edistää sukupuolten tasa-arvoa huippu-urheilussa, myös palkkauksessa. Myös vammaisurheilijan polun erityispiirteiden huomiointi (kuten apuvälineet, avustajat ja yleinen elämäntilanne) on otettava tarkastelussa laajasti huomioon kaikissa lainsäädäntötarpeiden arvioinneissa.

Riippumatta mahdollisista lainsäädäntömuutoksista on varmistettava, että asiat toimeenpannaan sovitusti ja toimeenpanoa seurataan ja arvioidaan. Lisäksi liikuntaneuvosto kiinnittää huomiota koko liikunnan ja huippu-urheilun rahoitukseen. Rahoitus tulee turvata riippumatta rahapelituottojen kehityksestä.

Lue valtion liikuntaneuvoston näkemys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta kokonaisuudessaan alta.

Valtion liikuntaneuvoston näkemys huippu-urheilulain tarpeellisuudesta (PDF, 572 KB)