Siirry sisältöön

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa

Julkaisu
Soveltava liikuntaValtionhallintoYhdenvertaisuus ja tasa-arvo

Selvitys tarkastelee yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä valtion liikuntapolitiikassa – miten sitä on toteutettu ja minkälaisia kysymyksiä valtion liikuntaneuvostossa ja sen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaostossa tulisi mahdollisesti käsitellä. Selvityksen lähtökohtia ovat säädökset liikunnasta, tasa-arvosta (sukupuolet) ja yhdenvertaisuudesta (syrjinnän kieltäminen).

 

 

Kaikkien yhdenvertainen ja tasa-arvoinen mahdollisuus liikkua ja urheilla on periaatteellisesti laajaa hyväksyntää herättävä periaate liikunnan ja urheilun eri foorumeilla. Kuinka tämä periaate toteutuu käytännössä ja miten tarttua konkreettisesti sen edistämiseen? Valtion liikuntaneuvoston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaosto aloitti toimintansa vuoden 2016 alusta. Sen tilauksesta LTS:n tutkimus- ja julkaisupäällikkö Teijo Pyykkönen kartoitti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön kokonaisuuden liikuntakulttuurissa.

Selvityksessä esitellään keskeinen säädösperusta ja niiden velvoitteet liikuntajärjestelmän piirissä toimiville, kuvataan perinteisen erityisliikunnan (vammaiset, pitkäaikaissairaat ja osa ikäväestöstä) kehittyminen valtionhallinnossa sekä arvioidaan erityisliikunnan käytäntöjä laajemman yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön kannalta. Erikseen tarkastellaan ryhmiä, joita on 2000-luvun liikuntapolitiikassa pyritty käsittelemään omana ryhmänään (naiset ja tytöt, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, maahanmuuttajat, kielivähemmistöt ja eri ikäryhmät).

Toteutettua tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä arvioidaan valtion liikuntahallinnon (OKM ja VLN), eri hallinnonalojen sekä kuntien ja kuntien valtionohjauksen näkökulmista.

Selvityksen perusteella liikunnan tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen kohdistunut ohjaus on 2000-luvulla ollut kevyttä ja arviointi vähäistä.

Erityisliikunta-ajattelu nojaa paljolti biolääketieteellisin perustein määriteltyihin ryhmiin. Biolääketieteellinen malli soveltuu huonosti toimintaan, jossa liikuntaan osallistumisen esteet kytkeytyvät kieleen, kulttuuriin, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, etniseen taustaan tms. Selvityksen perusteella yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon laaja-alainen edistäminen edellyttää painopisteen siirtämistä kohti sosiaalista näkökulmaa, jossa päähuomio ei kohdistu vammaan tai sairauteen eikä ennalta määriteltyihin ryhmiin, vaan yksilön ja ympäristön väliseen kulloiseenkin suhteeseen.

 

VLN 2016:1 Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa (PDF, 3 MB)